Silppuaminen on intohimoni. Viettäisin riemusta kirkuen päivät pääksytysten loihtimalla mitä messevimpiä luomuksia materiaalivarastojeni aarteista, mutta vaikka se onkin riemukkainta hommaa evö, on välillä tehtävä muitakin hommia. Korjaus- ja muokkaustyöt kuuluvat siis myös pesäkkeen palveluihin, aina lahkeenlyhennyksistä isompiin kretonkiremontteihin. Korjaushommat eroavat silppuilakoinnista siten, että niissä ei sovi revitellä ja heittäytyä hillittömäksi. Lopputuloksen on oltava sellainen, kun asiakas haluaa, eikä oman mieleni raivokas kehitelmä. Ja koskapa vereni vetää luovaan rellestykseen, täytyy työt tasapainottaa siten, että korjaushommien väliin sirotellaan sopivassa määrin luovempaa puuhaa.

Palkintoluomuksia

Minä siis palkitsen itseni riehakkailla luomuksilla saatuani valmiiksi kasan ei-niin-luovia töitä. Luomusten ei tarvitse olla järkeviä, ei käytännöllisiä, ne voivat olla jopa sellaisia hirvityksiä, joita kukaan ei koskaan ylleen pukisi. Tärkeintä on, että saan mäiskiä visioni ja ideani konkreettisiksi tuotteiksi, oli lopputulema sitten miten älytön tahansa. Ja niin älyttömiä kuin ne ovatkin olleet, valtaosa näistä palkitsemisluomuksista on löytänyt uuden kotinsa. Se, jos mikä, ilahduttaa vielä enemmän kuin itse valmistusprosessi.

Sienikassit

Viime viikolla urakoin massiivisen läjän korjaustöitä kasaan ja palkitsin itseni tehokkuudesta veivaamalla pari hillitöntä sienikassia. Ne ovat hillittömiä, räikeitä, suuritöisiä ja aivan hävyttömän messeviä. Niiden tekeminen oli terapiaa, suorastaan, ja lopputulema ilahdutti suuresti. Niiden visioiminen myös kiritti kavennus/lyhennys/paikkaus- urakan valmistumista, sitä ratkoo vetoketjua ihan uudella innolla, kun voi samalla tuijotella pöydällä odottelevia houkuttelevia riepukasoja.

Shame on you!

Taannoin valmistui myös ärhäkkä Rönsy-huppari samalla metodilla, valmistettuani aimo läjän simppeleitä kangaskasseja tilaustyönä, kihisin innosta kyhätä jotain aivan älytöntä. Ja niin sitten kyhäsinkin, syntyi huppari nimeltä Shame on you. Se on valmistettu klassisesta, liukaspintaisesta pieruverkkarimateriaalista ja kaikista hävyttömyyksiä sisältävistä vanhoista T-paidoista, mitä varastoihini oli kertynyt. Se oli hyvin vapauttava prosessi myös, päässäni kaikui tauotta Beavis & Butthead- henkinen hörötys kun päästin sisäisen teinipoikani valloilleen. Öhöhöhöhö. Tämä tuotos ei tosin ole vielä löytänyt kotiaan, on mahdollista, että se on inasen verran törkeän puolella sitten kuitenkin.

Ja vaikka tämä silppuaminen korjaushommilla tuettunakin on melkoista kärvistelyä näinä ankeina aikoina, en silti osaa kuvitellakaan siitä luopumista. Vaikka hakeuduinkin opintielle ja ryhdyin kirjoitushommiin, on silppuaminen silti aina se ykkösjuttu. Never stop the madness ja kohta ommellaan taas. Hähä.