Opiskelin vaatetusalan artesaaniksi vuosituhannen vaihteessa ollessani parikymppinen, pienten lasten äiti. Olin aivan liekeissäni kaikesta mitä koulussa opin ja pää punaisena ompelin Singer sauhuten sekä itselleni, että itiöille. Koska raha oli opiskelijan taloudessa varsin tiukalla, keksin kangaskauppojen sijaan haalia kirpputoreilta isoja vaatteita ja käyttää niitä materiaalina. Lapsoset saivat toinen toistaan hillittömämpiä asuja, kukkaro kiitti ja minä opin miten yhdestä mekosta saa taiottua kolmet pienet housut, miten farkuista syntyy matto, toppatakista nalle, vain mielikuvitus ja vuorokauden käytettävissä olevat tunnit olivat rajana, kun rellestin Singerin ja kirpparisaaliini parissa.
Sillä tiellä olen jatkanut. Yhä edelleen kierrätetty materiaali huutelee ja kutsuu pelastamaan kaatopaikkakohtalolta ja minähän pelastan. Säkkikaupalla. Sittemmin olen laajentanut osaamistani jalkinepuolelle, hankkimalla sekä suutarin että jalkinemuotoilun artenomin pätevyyden, joskin pääpaino rellestyksessäni on yhä vaatetuspuolella. Mutta tarvittaessa syntyy kyllä Rönsysaappaatkin. Värikkäät ja uniikit,
Toimipaikkani sijaitsee Hämeenlinnassa Wetterhoffin talossa, josta minut löytää kakkoskerrroksesta seuraamalla mattoon takertuneita lankoja ja kuuntelemalla saumurin surinaa. Pesäkkeeltä löytyy koko nettikaupassa esillä oleva tuotevalikoima, sekä alati vaihtuva sekalainen seurakunta protoja, kakkoslaatukammotuksia sekä yksinäisiä jämäkappaleita menneisyydestä. Ovi on aina auki ja olette tervetulleet väijymään.
Visio
Alun perin ryhdyin työskentelemään kierrätysmateriaalin kanssa puhtaasti taloudellisista syistä, kun kangaskaupan hinnat hirvittivät laihaa lompakkoani, oli tehtävä luovia ratkaisuja. Vuodet vierivät, lapset kasvoivat ja lompakkokin hieman tokeni, mutta minä löysin itseni yhä saalistamassa materiaalia kirppareilla ja somen roskalavapalstoilla kuin kavala tiikeri konsanaan, kangaskauppojen houkuttelevien pakkaröykkiöiden sijaan. Yhtenä syynä toki taloudelliset tekijät, mutta yhä suuremmassa määrin myös huoli alati paisuvista tekstiilijätevuorista, jotka palavat aavikoilla ja näkyvät avaruuteen saakka herättäen pahennusta ufojen keskuudessa. Materiaalia on siis jo, ihan riittämiin, koko maailman tarpeiksi ja hieman ylikin, se täytyy vain ottaa käyttöön uudelleen.
Koskapa en voi pysäyttää pikamuotiteollisuuden valtavia rattaita, jotka sylkevät pikamuotia ulos hampaistaan minkä ehtivät, häärin pää punaisena vaatteiden elinkaaren toisessa päässä, pidentäen sitä parhaani mukaan. Jokainen vaate, jonka pelastan Rönsyn osaseksi tai tumppusen vuoriksi, on erävoitto, pieni askel oikeaan suuntaan. Ja jokaisessa Rönsyssä, Tumppusessa ja Madamessa on monta pientä askelta.
Lisäksi toki on myös se sentimentaalinen puoli sekä esteettiset seikat. Ilahdun suuresti löytäessäni paljon käytetyn ja selvästikin rakastetun vaatekappaleen, siinä on kenties jo kulahtanut painatus lapselle taannoin tärkeästä hahmosta, tai teinivuosien hullaantuneisuutta aiheuttaneesta poikabändistä (otan erityisen riemuiten vastaan kaiken NKOTB-materiaalinne 😊) Sen retusoiminen uuteen uskoon ja osaksi uutta hupparia on kerrassaan palkitseva prosessi, jonka kruunaa asiakkaan riemu hänen löydettyään juuri sen rakkaan hahmon. Kuosien, värien ja painatusten yhdisteleminen on niin ikään mielipuuhaani ja vietänkin joulua säännöllisesti aina materiaalisäkkien saapuessa pesäkkeelleni.
