Minusta

Opiskelin vaatetusalan artesaaniksi vuosituhannen vaihteessa ollessani parikymppinen, pienten lasten äiti. Olin aivan liekeissäni kaikesta, mitä koulussa opin, ja pää punaisena ompelin Singer sauhuten sekä itselleni että itiöille.

Koska raha oli opiskelijan taloudessa varsin tiukalla, keksin kangaskauppojen sijaan haalia kirpputoreilta isoja vaatteita ja käyttää niitä materiaalina. Lapsoset saivat toinen toistaan hillittömämpiä asuja, kukkaro kiitti ja minä opin, miten yhdestä mekosta saa taiottua kolmet pienet housut, miten farkuista syntyy matto ja toppatakista nalle. Vain mielikuvitus ja vuorokauden käytettävissä olevat tunnit olivat rajana, kun rellestin Singerin ja kirpparisaaliini parissa.

 

Sillä tiellä olen jatkanut.

Yhä edelleen kierrätetty materiaali huutelee ja kutsuu pelastamaan kaatopaikkakohtalolta, ja minähän pelastan. Säkkikaupalla.

 

Sittemmin olen laajentanut osaamistani vaatetuksesta jalkineisiin, muotoiluun, markkinointiin ja viestintään. Matkan varrelta mukaan ovat tarttuneet suutarin, jalkinemuotoilun artenomin ja muotoilijan tutkinnot sekä viimeisimpänä ylempi AMK-tutkinto viestinnän ja markkinoinnin johtamisesta.

 

Pääpaino rellestyksessäni on edelleen vaatetuspuolella. Mutta tarvittaessa syntyvät kyllä Rönsysaappaatkin. Värikkäät ja uniikit, tietenkin.

Miksi ihmeessä?

Maailmassa on vaatteita jo ihan riittämiin, koko maailman tarpeiksi ja hieman ylikin. Tekstiilijätevuoret kasvavat, pikamuotiteollisuuden hirvittävät rattaat pyörivät ja tonneittain vaatteita lilluu merissä ja roihuaa aavikoilla.

 

Koska en voi pysäyttää tuota holtitonta ylituotantoa, häärin pää punaisena vaatteiden elinkaaren toisessa päässä ja yritän pidentää sitä parhaani mukaan. Jokainen vaate, jonka pelastan Rönsyn osaseksi tai Tumppusen vuoriksi, on pieni erävoitto. Ja jokaisessa Rönsyssä, Tumppusessa ja Madamessa on monta pientä voittoa.

Mutta kyse ei ole vain tekstiilijätteestä.

 

Ilahdun suuresti löytäessäni paljon käytetyn ja selvästikin rakastetun vaatteen. Siinä saattaa olla jo kulahtanut painatus lapselle tärkeästä hahmosta tai teinivuosien hullaantumista aiheuttaneesta poikabändistä. (Otan edelleen erityisen riemuiten vastaan kaiken NKOTB-materiaalinne.)

 

Kuosien, värien, pintojen ja painatusten yhdisteleminen on mielipuuhaani. Vanhassa tekstiilissä minua kiinnostavat juuri sen jäljet ja historia: materiaali on saanut olla käytössä, kulua, pehmetä ja muuttua. Ja kun uusi materiaalisäkki saapuu Pesäkkeelle, ilakoin minä joka kerta yhtä raivokkaasti.