Selvitä onko kaaos harhaa. Apua!

No niin, olen taas onnistunut ajamaan itseni iloiseen kaaokseen. Enkä edes valita, kaaos koostuu varsin miellyttävistä asioista, joskin sen vaikea hallittavuus aiheuttaa harmaita hiuksia ja rumia puheita.

Tasapainoilen siis huppareiden, laukkujen, kesäopintojen, erotiikkaliikkeen, tekeillä olevien nettisivujen ja nettikaupan välillä. Jonglööraan suorastaan. Olen tehnyt kymmeniä mindmappeja, karttoja, aikatauluja ja listoja, mutta asiat jatkavat holtitonta säntäilyään ja minä roikun ohjaksissa kirkuen. Ja siinä kirkumisen ohessa ruoskin itseäni. OIen nimittäin tehottomin mulkvisti mitä maa päällään kantaa, mitä projektien loppuunsaattamiseen tulee

Minä siis istun tietokoneeni ääreen tehokkuutta puhkuen aikomuksenani saattaa yksi kesäkurssi kokonaan päätökseen. Vain se yksi kurssi, ainoastaan siihen kuuluvat tehtävä, koko paska loppuun saakka niin että voin viivata sen to do- listaltani lopullisesti. Avaan sivut, aloitan tehtävän ja kaikki sujuu kuin rasvattu ensimmäiset 15 minuuttia. Sitten keksin että jos avaan toisenkin tehtävän toiseen välilehteen, saan tuplasti tehtyä tässä. Ja sitten voisin aina välissä etsiä kuvia koneen tiedostoista, eikä ole mahdoton homma kirjoittaa pari sähköpostia ja…

Niin. Lopputulos on siis yhden lauseen verran edennyt kurssitehtävä, yksi löydetty kuva, puolikas sähköposti ja edullisten akryylivärien etsiminen netistä. Eikä niitä värejä ole löytynyt. Mikä on sinänsä hyvä koska ei tässä ole aikaa maalata! Maalasin silti, istuin yhden kokonaisen yön tussuttamassa pensseleilläni, sotkien maton ja vaatteet, eikä se tussuttaminen edistänyt kyllä yhtäkään akuuttia projektia! Ei, sitä kautta lähti kehittymään pari uutta, koska miksei, onhan tässä vielä vuorokaudessa aikaa, aamuyöstä puoli neljästä vartin yli viiteen. Herrantiete!

Tarvitsisin siis assistentin. Sellaisen joka pitää ohjat käsissään ja lyö niillä minua aina kun lähden rönsyilemään. Tai maalaamaan. Sellaisen järjestelmällisen, tehokkaan, kurinalaisen järki-ihmisen. Mistä sellaisia löytää? Veikkaan että seuraavan kerran kun istun päättäväisenä koulutehtäväni ääressä, räpyläni avaavat vaivihkaa uuden välilehden ja näpyttelevät googleen “mistä löytää järjestelmällisen assistentin”. En epäile hetkeäkään etteikö niin kävisi.

Kaaoksessa on kuitenkin ihmisen hyvä olla ja elää. Sekä fyysisessä kaaoksessa (se maalaukseni on levällään keskellä pikkiriikkistä asuntoani ja nojatuoliini kasvanut vaate-everest on kohonnut ennätyskorkeuteen. Kitara on uponnut sen uumeniin. Ei sillä ettäkö olisi aikaa soitella 😀 ) että henkisessä, kun pää on täynnä to do- listoja ja deadlineja, alkaa rönsysuoni pulputa. Luovuus nimittäin kukoistaa juuri silloin kun ei olisi aikaa paneutua uusiin projekteihin. Siksi minä tuherran pensseleineni yön tunteina, virkkaan pää punaisena aamukahvin tippumista odotellessani ja laulan kurkku suorana suhatessani Grinchillä pisteestä A pisteeseen B. Ja kirjoittelen ideoita muistiin niihin tuhansiin kimaltaviin kirjoihin, joita olen Tigerista hamstrannut.

On toki myös mahdollista, että kyseessä ei oikeasti ole kaaos, mikään kiire ei oikeasti ole, koska ne asiat, joiden kanssa tuskailen ja piehtaroin, hoituisivat yhdessä päivässä. Jos olisi se piiskaava assistentti. Kirjoitan nyt kimaltavaan kirjaani muistiin että “selvitä onko kaaos harhaa, ehtisitkö oikeasti hoitamaan kaiken ennen torstaita”. Sitten hukkaan sen kirjan nojatuolin vaatevuoreen ja menen etsimään komerostani sitä sinistä villapaitaa, jonka näin vuonna 2018 ja voisin nyt purkaa virkkuumateriaaliksi. Apua.

Se maalaus.
Ysäripussilakanasta tuli Madame Nostalgia. Haisuli ilahduttaa suuresti 😀
Grinch. Grindebinde. Grindeli.
Kari keräsi juhannuksena kasveja tyynyn alle. Se näki unta perunoista.
Leave a Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *