Markkinointipäällikön Crocsit ja viikatemiehen visiitti

Viime kerralla liekehdin huppariprojektin etenemisestä ja kuvauksista. Naamanikin taisi olla taas neliönä. No, nyt olen saanut käsiini kuvaussession tulokset ja kyllä, liaanieni alta pilkottaa neliskulmainen pärstä. Kuvat ovat siis loistavia, hupparit tyylikkäitä ja mallina toimineet nuorisolaiset (Jimi & Jami) varsin luontevia. Olen siis ilakoinut kuvien äärellä pari päivää ja lähetellyt otoksia sähköpostitse lähestulkoon kaikkiin keksimiini medioihin 😀 Tekniikan Maailmaan ja Radio Deihin en ole ottanut yhteyttä, kaikki muut kanavat lienee spämmätty täyteen.

Tässä vaiheessa pitäisi aina riisua ne designerin/taiteilijan/ompelijan/luovan hullun saappaat ja astua markkinointipäällikön crocseihin. Ongelma on se, että ei ole niitä crocseja. Olen siis paljain jaloin täysin vierailla vesillä ja toteutan markkinoinnissa ainoaa osaamaani tekniikkaa. Eli spämmää-tyrkytä-piinaa. Lopputulos on suuri kysymysmerkki. Naputan sähköpostia ja somemainosta toisensa perään toivoen parasta. (Ja siinä samalla harkitsen pitäisikö opiskella näitä asioita jossakin vaiheessa ihan oikeasti. )

Hupparihommat ovat siis olleet mallillaan ja elämä työn ja opiskelujen ohelta nousujohdanteista ja mukavaa. Yksityiselämän puolella sitten ei niinkään, täällä on nimittäin käynyt viikatemies visiitillä. Bättis, tuo leveänaamainen pandapiraija, joka pystyi syömään kolme kertaa oman painonsa vuorokaudessa, siirtyi yllättäen ajasta ikuisuuteen eilisaamuna. (Siirtymä ei suinkaan ollut rauhallinen, vaan sisälsi allekirjoittaneen hysteerisiä elvytysyrityksiä ja huutoa.) Kissaparka sai jonkinlaisen kohtauksen, tuli herättämään, kouristeli ja kuoli. Minä yritin parhaani mukaan pelastaa vanhan kunnon Bätskyn, mutta se dramaattinen tilanne päättyi siihen että istuin kylpyhuoneen lattialla itkemässä kuollut kissa sylissä.

Se oli hirvittävää. Kertakaikkisen kammottavaa. Kärttyisä kääkkäkissa Ozzy yritti herätellä Bättistä ja oli syvästi suivaantunut kun toinen ei reagoinut. Ei voinut ymmärtää miksi ihminen märsyää lattialla aamuyöllä ja miksi Bäysä ei tule seuraksi pudottelemaan kukkapurkkeja keittiön ikkunalaudalta, kuten aamuyön rituaaleihin kuuluu. Kissaparka. Molemmat kissaparat 🙁 Kun päivä sitten lopulta valkeni, käärin Bättiksen omaan pieneen peittoonsa ja suhasin Hilidurilla kammottavia metsäteitä pieneläinkrematorioon. Bättis tulee viikon päästä uurnassa kotiin. Raskaita reissuja ja kammottavia päiviä nämä tällaiset, toivon että ei ihan äkkiä toista tule.

Bättis ?.6.2012 – 25.1.2020
Leave a Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *