Hulluuden muotoja

Tänään palasin koulunpenkille useamman viikon mittaisen joulutauon jälkeen. Pitäisi valmistaa jalkinekokoelma/mallisto, joka pitää sisällään kolme paria kenkiä. Ja ennen valmistamista siis toki suunnitellaan, luonnostellaan, visioidaan, ideoidaan, revitään paperit roskikseen ja aloitetaan alusta. Parasta hommaa ikinä. Koskapa olen viime viikot ollut upoksissa riepukasoissani, lestien ja nahkojen käpälöiminen oli varsin tervetullutta puuhaa vaihteeksi.

Toki olin jo etukäteen ehtinyt päästää aivoni laukalle ja saanut inspiraation The Doorsin kappaleesta A Little Game. Kerrassaan hurmaava hulluksitulemisbiisi. Pääni on täynnä visioita hiipivästä hulluudesta, minkä värisenä se tulee, minkä muotoinen se on, onko se synkkä ja pimeä hulluus vaiko valoisa ja värikäs. Ja miten se tulee. Onko se ensin nupulla ja aukeaa sitten täyteen kukoistukseensa vai ehkä se räjähtää? Ja oli se sitten synkeä nupusta puhkeava kukka tai räjähtävä värikäs psykedelia, miten sen saa vangittua jalkineisiin? Luulen että seuraavina viikkoina ei ole minkäänlaisia vapaa-ajan ongelmia, uskoisin että horjuvan mielenterveyden konkretisoiminen jalkineen muotoon ei ole ihan läpihuutojuttu. Hieman myös hirvittää että korkealentoinen inspiraationi läsähtää toteutusvaiheessa ja visio synkänkauniista luovan hulluuden kukkasesta kimaltavine strasseineen muuttuukin sarjamurhaajan maalitahraiseksi crocsiksi. Hähä.

Ja mitenkään mihinkään edellämainittuun liittymättä, sananen unimaailmasta. Tai oikeastaan kysymys. Käykö kenellekään muulle ikinä niin, että herätessä mielessä on joku lause? Ihan siis sillä tavalla kristallinkirkkaana mielen päällä, ikään kuin sillä olisi joku merkitys? Tai ehkä se jopa tulee suusta ulos ja siihen herää? Minulle käy aina toisinaan niin ja olen ottanut tavaksi kirjoittaa ne lauseet tai hajanaiset sanat vihkoon joka on yöpöydälläni. Ellei Ozzy ole heittänyt sitä lattialle. Viimeisin merkintä vihossa on viikon takaa, jolloin heräsin aamulla mielessäni selkeänä ja kirkkaana lause: “Turo on helkama.” Kryptistä. Samaiseen vihkoon olen joskus raapustanut yöllä unen ja valveen hämärillä rajamailla että “he lähtivät huhtikuussa”. Ja kerran ensi aatokseni aamunkoitossa oli että beibi hypätään koskeen. Uskon vakaasti että näistä lauseista muodostuu vielä jossakin vaiheessa jotain ymmärrettävää 😀 Tai sitten kyseessä on henkimaailmaan heilahtaneiden kanssaihmisten typerä huumori, kilpailevat siellä kuka keksii älyttömimmän lauseen istutettavaksi pahaa aavistamattoman hipin päähän kun se nukkuu. Sanoinko jo hähä 😀

Leave a Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *